”Hyvä tuomari parempi kuin laki”

Valmennuksen ja poikapainitoiminnan lisäksi TUL:n painin yksi tärkeä osa-alue oli oma erotuomaritoiminta. TUL:n painierotuomareita kurssitettiin Pajulahdessa kolmen päivän ajan syyskuussa 1952. Painijaoston jäsenet luennoivat. Päivät olivat työntäyteisiä. Luennot alkoivat klo 7.30 ja päättyivät 22.30. Jaostosihteeri Valentin Kervinen oli tyytyväinen erotuomareiden asenteeseen ja haluun oppia uutta. ”Kursseilla käytiin erittäin tervehenkistä keskustelua sääntötulkinnoista.” (…) ”Erittäin miellyttävää oli todeta kursseilla vallinnut hyvä henki ja varsin läheinen suhde mikä siellä saatiin kehitettyä. Erikoisesti kannattaa muistiin merkitä, että näillä kursseilla saatiin kenttään suoranainen kosketus, mikä tulevaisuutta silmällä pitäen tulee entisestään lähentämään jaoston ja seurojen välistä suhdetta.” Erityisen tyytyväisiä erotuomarikurssiin olivat Kervisen mukaan ”Pohjolan miehet”. Tuomarit kannattivat kahden raskaimman sarjan yhdistymistä, koska näiden sarjojen painijoita oli vähän. Painijaoston jäsenet olivat tyytyväisiä TUL:n tuomareihin: ”Hyvä tuomari on parempi kuin paraskaan laki.”i Lakia luki painimatoilla vuonna 1952 peräti 1 711 TUL:n painituomaria. TUL:n painin voima ei näin ollen levännyt vain painia aktiivisesti harrastavissa massoissa ja niistä valikoituneissa huipuissa vaan myös erotuomareissa. Heistä ensimmäiseen luokkaa kuului 226, toiseen 479 ja kolmanteen 1 006.ii

TUL:n erotuomarit seurasivat myös kansainvälisten sääntöjen kehittymistä. Niissä kravattivääntö oli kielletty. Takavyönostossa sai vastustaja painaa nostajan kädet alas ilman että siitä rangaistaan. Junttaheitto oli tehtävä sivulle. Kahden pisteen varoitus poistettiin. Varoitusta annettaessa oli saatava arvostelutuomareilta puolto. TUL:n mestaruuspaineissa 1957 alettiin noudattaa näitä kansainvälisiä sääntöjä. Revon patentti kiellettiin 1960. Siinä vastustaja on ylösalaisin ja sääret niputetaan ristiin. Kielto perustui mahdolliseen sääriluun murtumiseen. Kaikki kipua tuottavat otteet olivat muutoinkin sääntöjen mukaan kielletty.iii

Uudet säännöt otettiin käyttöön virallisesti vuoden 1962 alusta. Painiaika oli edelleen kymmenen minuuttia. Viiden minuutin alkujakson jälkeen äänestettiin. Ilman mitään taukoa ottelua jatkettiin pystystä. Sitä ei kuitenkaan katkaistu viiden minuutin kohdalla, jos painijat olivat silta- tai selätystilanteessa. Tällöin ottelua jatkettiin niin kauan kuin tilanne selviää tai kymmenen minuuttia tuli täyteen. Mattopainissa oli aikaa suoritukseen yksi minuutti. Ottelijan ulosajamiseen tarvittiin yhä kolme varoitusta. Suuri muutos oli sarjajaon muuttuminen: 52, 57, 63, 70, 78, 87, 97 ja yli 97 kiloa. Alin painoraja oli 48 kg.iv

Helsingborgin MM-painien 1963 jälkeen TUL piti selvänä, että kahden sekunnin selätysaika täytyi ottaa käyttöön. Helmikuun alusta 1965 tuli voimaan kuuden pisteen selätys, minkä mukaan kuuden pisteen johtotilanteessa ottelu katkaistaan. Voittaja saa miinuksettoman voiton ja hävinnyt neljä miinuspistettä. Painisääntöjen tempoilevuus tuli esiin, kun lyhyen aikaa voimasta olleesta selätyssäännöstä luovuttiin: ”Samalla päätettiin luopua kirjaimellisesti noudattamasta 2 sekunnin selätystä, koska kansainvälinen käytäntö on osoittanut, että ns. varma selätys riittää. Tämän mukaan selkävoitto edellyttää, että mattotuomari ehtii lyödä kätensä kaksi kertaa mattoon ja saa asialle kahden muun tuomaristoon kuuluvan puollon.”v

TUL:n halusi 1965 kehittää tuomaritoimintaansa. Sen tehostamiseksi painijaosto perusti erityisen tuomarikoulutusvaliokunnan, jonka tehtävänä oli valvoa ja ohjata tuomareita sekä suunnitella koulutusta. Painijaoston tuomarikoulutusvaliokunta kokoontui ensimmäisen kerran syyskuussa 1965. Valiokuntaan oli valittu Keijo Siitari, Martti Salonen, Arvo Leinonen ja Rauni Kanerva. Toisessa kokouksessa nimi oli muutettu ilman mitään selityksiä sääntö- ja tuomarikoulutusvaliokunnaksi.vi

Vuoden 1966 yhteistyösopimuksen mukaisesti TUL:n tuomareilla oli avoimissa kilpailuissa sama asema ja arvo kuin Painiliiton tuomareilla. Molempien liittojen tuomareita käytettiin SM-kisoissa, edustus- ja katsastuskilpailuissa. TUL:n tuomarikortit olivat voimassa vuoden 1967 loppuun saakka, minkä jälkeen avoimissa kilpailuissa käytettiin sekä Painiliiton että sen TUL:n esityksestä hyväksymiä TUL:n tuomareita. Kortit olivat heillä yhdenmukaiset. Molempien liittojen tuomareita käytettiin SM-kisoissa, edustus- ja katsastuskilpailuissa.vii

Kolme minuuttia kestävät kolme jaksoa otettiin käyttöön vuoden 1967 alusta. Poikien painiajaksi määriteltiin kaksi kolmen minuutin jaksoa, joiden välissä oli minuutin tauko. Pisteselätykseen vaadittiin seitsemän pisteen johto. Tuomareiden luokitusjärjestelmät ja luokitusten nosto yhdistettiin Painiliittoon vuoden 1969 alusta.viii

TUL:n painijaosto suhtautui omien tuomareittensa toimintaan tarvittaessa varsin kriittisesti. Vuoden 1968 SM-painien jälkeen harmiteltiin muutamien tuomareiden epäonnistumista. Tuomareiden nimeäminen kisoihin piti tehdä huolella.ix

Kansainvälisissä painisäänöissä haluttiin päästä vihdoin eroon nilkkanauhajärjestelmästä. Painijoilla tuli olla kilpailutrikoina vihreä ja punainen painipuku. Yhdessä Painiliiton kanssa sovittiin, että vuoden 1971 alusta jokaisella painijalla tuli olla kaksi painipukua.x

TUL:n painimiehet Ilmari Ruikka, Rauni Kanerva ja Keijo Siitari keskustelivat tammikuussa 1970 Painiliiton edustajien kanssa tuomareiden ikärajasta. Yksimielisiä oltiin, että 60 vuotta täyttäneiden tuomarien tulisi jättää tehtävät nuoremmilleen. Samalla keskusteltiin 50 vuotta täyttäneiden tuomareiden tehtävistä. Heille olisi ehkä sopivinta olla yli- ja arvostelutuomareina. Mitään päätöksiä neuvottelutilaisuudessa ei tehty vaan asia jäi ”hautumaan”.xi

1970-luvulla TUL:n erotuomarikoulutus oli hyvin järjestetty. Kouluttajia oli vuoteen 1977 mennessä saatu useita, mikä osoittaa liiton painin laajaa leviämistä: Kauko Jaatinen ja Pertti Puttonen Jyväskylästä, Eino Rauhala Lahdesta, Mauri Mehtonen Kemistä, Väinö Kokkonen Muhokselta, Matti Humaloja Viialasta, Aarno Kilpinen Turengista, Matti Roitto Valkeakoskelta ja Raine Kokko Helsingistä. Heistä tuomari- ja sääntövaliokunnan puheenjohtajana toimi Puttonen ja koko painijaoston johtajana Jaatinen.xii

Kr. room. SM-paineissa Seinäjoella 1978 TUL:sta olivat Kauko Jaatinen valvojana, Pentti Aho ylituomarina sekä matto- ja arvostelutuomareina Pertti Puttonen, Matti Horttanainen, Taito Tuomi, Esko Merelä, Seppo Järvisalo ja Raine Kokko.xiii TUL:n painin yksi tärkeimmistä alueista, erotuomaritoiminta, hoidettiin hyvin 1970-luvullakin innokkaiden ja asiansa osaavien henkilöiden ansiosta.

<<< Junioreita matolle | TUL:n painin menestyksen perusta (loppuluku) >>>

Viitteet: