Tekijä kiittää ja selvittää

Historiaa ei tutkita ja selvitetä yksin. Se on aina useamman ihmisen yhteistyön tulos. TUL:n painihistoria vuosilta 1939–1979 ei tee poikkeusta. Kiitän hyvästä yhteispelistä ilman vääriä otteita tai selätysyrityksiä TUL:n Painin Tukea, tätä työtä varten perustettua historiatoimikuntaa sekä kaikkia haastateltavia ja yksityisaineistojaan luovuttaneita. Historiatoimikuntaan kuuluivat puheenjohtajana Hannu Kiminkinen ja jäseninä Kaimo Koponen, Eero Reijonen, Soini Meskanen ja Mika Vuori. Kiitoksen ansaitsee myös cd-romin taittaja Janne Putkonen Varkauden Urheiluseurat ry:stä. Erityiskiitos kuuluu Hannu Kiminkiselle. Ilman häntä tämä tutkimus ei olisi valmistunut. Hannu on antanut monenlaista apua. Merkittävintä on hänen pitkä ja innokas sitoutuminen TUL:n painihistorian kirjoittamiseen. Jo yli kymmenen vuotta sitten hän aloitti aineiston keräämisen. Hannun tekemät haastattelut ovat olleet suurena apuna. Erityinen kulmakivi on ollut TUL:n painin kotisivujen (www.tulpaini.fi) tulos- ja matrikkelitiedot, joidenka kerääminen on vaatinut valtaisan työn. Lisäksi Hannu on antanut minulle koko tämän tutkimus- ja kirjoitustyön ajan lähes viikoittain erilaista apua selvitystyössä ja painavia, perusteltuja neuvojaan.

TUL:n painihistoria on värikäs. Sen osoitti jo edellinen, Painiliiton 100-vuotishistorian yhteydessä omana cd-rom levynä julkaistu osuus vuosilta 1919–1938. Nyt valmistunut tutkimus alkaa poikkeusvuosista, sota-ajasta. Ensimmäisessä luvussa on selvitetty, miten silloin kyettiin pitämään painimatot miehitettynä, ja millaista oli 1939 alkanut yhteistyö Painiliiton kanssa. Toinen luku alkaa sota-ajan jälkeen ja päättyy vuonna 1952 pidettyihin Helsingin olympiakisoihin, johon liittyen samaten selvitetään TUL:n ja Painiliiton välistä kamppailua painimatolla ja siihen liittyvää yhteistoimintaa. Erityishuomio on luonnollisesti Helsingin kisoissa. Painin ja TUL:n osuus on selvitetty varsin perusteellisesti.

Kolmas osuus käsittelee vuosia 1953–1979. Siinäkin kahden edellisen luvun tavoin keskeisenä tutkimustehtävänä on selvittää TUL:n huippu-urheilu painissa, toisin sanoen, miten tärkeänä järjestössä pidettiin sen kehittämistä ja millä keinoilla TUL:n paini haastoi Painiliiton. Mitkä olivat TUL:n painin ominaispiirteet? Erosiko työläispaini jotenkin porvaripainista? Tätä on selvitetty käymällä lävitse SM-paineja sekä TUL:n painijoiden edustuksia arvokilpailuissa: olympia-, MM- ja EM-kisoissa. Pohjoismaisia mestaruuskisoja ei ole laskettu arvokisoiksi lähinnä Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta muiden pohjoismaiden heikon painitason vuoksi.

Koko tämän tutkimuksen painopisteenä on nimenomaan TUL:n huippupaini; menestyminen kilpailuissa, harjoittelu ja valmennusolosuhteet. Oman osansa saavat myös erotuomari- ja junioritoiminta. Seppo Hentilän perusteellisen, kolmiosaisen TUL:n historian ansiosta poliittisiin kuvioihin ei tässä juurikaan ole tarvetta puuttua. TUL:n sisäisten ristiriitojen sijaan on keskitytty selvittämään TUL:n ja Painiliiton yhteistoimintaa tai paremminkin valitettavasti sen puutetta. Toisessa luvussa tuodaan kyllä esille niitä painijoita, jotka olivat aktiivisia myös politiikassa joko sosiali- tai kansandemokraatteina. Samalla pohditaan huippu-urheilun suhdetta painin osalta poliittisiin ja yhteiskunnallisiin aatteisiin. Kolmannessa luvussa selvitettävänä on, ketkä TUL:n painijat olivat mukana perustamassa Urheilun Tukea 1956 ja Työväen Urheiluseurojen Keskusliittoa (TUK) 1959. Molemmat järjestöt liittyivät työväenliikkeen sosialidemokraattien hajaannukseen.

Lähdepuutteista merkittävin on TUL:n painijaoston pöytäkirjojen katoaminen vuosilta 1970–1976. Sitä on paikattu lukemalla TUL:n toimintakertomuksia. Samaten aivan kaikki TUL:n ja Painiliiton yhteistoimintaelinten pöytäkirjat eivät ole säilyneet. Näiden lisäksi merkittävä lähde on ollut TUL-lehti.

Paljon työtä on käytetty painijoiden seurojen selvittämiseen. Seura on yleensä todettu mainittaessa painijan nimi ensimmäisen kerran, tarvittaessa muulloinkin kuten seurasiirtojen jälkeen. Kreikkalais-roomalaisesta painimuodosta on käytetty lyhyttä kirjoitustapaa kr. room. TUL:n painijaostoa on kirjoitettu välillä lyhyesti muotoon jaosto. Pienenä detaljina voi vielä todeta, että varsinkin 1940- ja 1950-luvulla yhä valinnut tapa kirjoittaa henkilöiden nimistä pöytäkirjoihin vain etukirjain tai etukirjaimet on selvitystyöstä huolimatta aiheuttanut sen, että muutamien henkilöiden nimet esiintyvät edelleen tässä muodossa eikä kokonaisena etunimenä kuten on pyritty.

Lopuksi on todettava se arkielämässä usein unohtuva asia. Ilman koti- ja työjoukkojen tukea tämän kohtuullisen laajan, käsikirjoitussivuja runsaat sata, työn kirjoittaminen olisi ollut raskasta. Kiitän Sannaani kaikesta avusta ja tuesta varsinkin työn hektisessä loppuvaiheessa. Olet ymmärtänyt ja kestänyt pitkiksi venyneet työpäiväni, jotka ovat ulottuneet myös viikonloppuihin. Työjoukoista haluan kiittää Suomen Urheilumuseosäätiön johtajaa Pekka Honkasta, Suomen Urheiluarkiston arkistonhoitajaa Heli Yrjänäistä ja Suomen Urheilumuseon valokuvakokoelmien hoitajaa Merja Vileniä kaikesta avusta ja tuesta.

Kallio, entinen työläiskaupunginosa, Helsinki 11.1.2009

Ossi Viita

Aloita kirjan lukeminen allaolevasta linkistä.
Kappaleissa olevat kuvat saat isommiksi klikkaamalla.

Molskin samalla puolella – yhteistyön aika (vuodet 1939–1944) >>>