Painiyhteydet Keski- ja Itä-Eurooppaan sekä Neuvostoliittoon

TUL:n mahdollisuuteen haastaa huippupainissa Painiliitto vaikutti sen kansainväliset yhteydet. Painijoita voitiin kehittää paremmiksi kovilla otteluilla ulkomaalaisia vastaan. Matkat Keski- ja Itä-Eurooppaan sekä Neuvostoliittoon antoivat motivaatiota harjoitteluun. Erinomaisesti menestyvästä Neuvostoliitosta haluttiin ja saatiin oppia. Ulkomaanmatkojen ainoa haittapuoli oli muutamien painijoiden kohtuuttomaksi yltynyt juopottelu.

TUL:n painijaosto oli 1953 tyytymätön painijoidensa kansainvälisten kilpailujen vähyyteen. Omat yhteydet olivat entistä tärkeimpiä, koska yhteistyö Painiliiton kanssa alkoi kangerrella. Lisäksi jaoston mukaan liitto-otteluja ja muita kansainvälisiä otteluja tarvittiin, koska monet vanhat, kokeneet painijat olivat päättäneet uransa. Heidän tilalleen oli tullut nuoria, kokemattomampia painijoita. Tiukkasävyinen kirjelmä TUL:n johdolle tuotti tulosta. Jaosto sai luvan ottaa yhteyttä Keski-Eurooppaan kilpailumatkaa varten.i

TUL:n pitkään valmistelema kilpailumatka Saksaan ja Itävaltaan toteutui 1954. Joukkueeseen valittiin 52 kilon sarjaan Varkauden Tarmon Reijo Nykänen, 57:n Oulun Tarmon Aimo Moilanen, 62:n Vaajakosken Kuohun Kauko Jaatinen, 67:n Suolahden Urhon Väinö Hakkarainen, 73:n Seinäjoen Sisun Veikko Männikkö, 79:n Lapuan Työväen Urheilijoiden Veikko Haapamäki, 87:n Ivar Wacklin ja yli 87 kilon sarjaan Kaino Mäkelä. Keski-Euroopan kiertue oli menestys. Viidestä ottelusta TUL voitti neljä ja paini kerran tasan. TUL:n joukkueelle hävisivät Hanau, Aschaffenburg, Salzburg ja Linz. Eckenheim ylsi tasapeliin.ii

Kansainvälinen toiminta vilkastui 1954, vaikka vaikeuksiakin kohdattiin. Painiliitto ensin kielsi TUL:a lähettämästä joukkuetta Pariisiin FSGT:n 40-vuotiskisoihin, mutta lopulta matka toteutui. Helsingin kisojen olympiavoittaja Kelpo Gröndahl oli kysytty mies kisoihin. Italialaiset halusivat hänet kilpailuihinsa. He olivat valmiit maksamaan matkat, ylläpidon ja päivärahaa tuhat liiraa. Painijaosto toivoi Gröndahlin hyväksyvän kutsun. Joulukuun paineihin italialaisjärjestäjät pyysivät Matti Rantalaa ja Taisto Kangasniemeä. Keväällä 1955 painijaosto oli jälleen huolestunut vähäisistä kansainvälisistä yhteyksistä. Se valitti asiasta liittotoimikunnalle. ”Paini on yksi liittomme voimakkaimmista urheilunaloista kansainvälisestikin ajatellen ja tulisi sen saada voimaa vastaavat mahdollisuudet myös kansainväliseen kilpailutoimintaan nähden.”iii

Tshekkoslovakialaiset painijat kiersivät kilpailemassa Suomessa 1955. Loppuvuodesta työläispainijoiden ykkösketjusta Kauko Tolvanen, Matti Rantala, Arvo Kyllönen, Väinö Hakkarainen, Eino Ikola, Veikko Haapamäki, Kelpo Gröndahl ja Taisto Kangasniemi tekivät vastavierailun.iv

TUL pyrki vilkastuttamaan urheilusuhteita Neuvostoliittoon, jossa sen delegaatio vieraili alkuvuodesta 1956. Matkan aikana sovittiin TUL:n vapaapainijoukkueen vierailusta. Kilpailumatka toteutui helmikuussa 1957. Kaksi kamppailua käytiin Tallinnassa ja yksi Moskovassa. TUL:n painijat hävisivät Kalevin ykkösjoukkueelle 5–3, mutta voittivat sen kakkosjoukkueen puhtaasti 8-0. Yleisöä oli paikalla 1 300. Esille nousi ensimmäistä kertaa liiallinen juopottelu. Tallinnassa pidettiin matkanjohtajan ja erotuomarina toimineen Risto Liljan mukaan ”joillekin joukkueemme painijoille pieni puhuttelu ja käyttäytymisestä jouduttiin huomauttamaan”. Joukkueen johtajistoon kuulunut Holger Öhman puolestaan vakuutti: ”Mitä tulee alkohoolin käyttöön, joka on vaarallinen tekijä matkoilla, voin melko puolueettomana vakuuttaa, ettei siitä tullut minkäänlaista riesaa joukkueellemme.” Moskovassa tuli 6–2 tappio Rakentajat-nimiselle joukkueelle. Neuvostoliitosta tuli keväällä 1957 kaksitoistahenkinen joukkue.v

Kesällä 1957 TUL:n painin liittojoukkue matkusti Romaniaan. Molemmat ottelut päättyivät 5–2 tappioon. Helmikuussa 1958 viisi painijaa kilpaili Neuvostoliitossa. Romanialaisia painijoita vieraili Suomessa maaliskuussa 1958. TUL:n joukkue lähti vastavierailulle Romaniaan jo kesäkuussa 1958. Voitot tulivat kaikissa kolmessa ottelussa yhteispistein 20–8.vi

Uusi päänavaus saatiin, kun TUL:n nuorten painijoukkue kilpaili Neuvostoliitossa lokakuussa 1958 Minskin, Stalinon ja Leningradin kaupungeissa. Joukkueessa painivat Teuvo Toivonen Voikkaan Viesti, Mauno Ukkola Haukiputaan Heitto, Juhani Rintanen Kauhavan Visa, Teuvo Anttilan Reposaaren Kunto, Taisto Eronen Kemijärven Kaiku, Aulis Immonen Varkauden Tarmo, Yrjö Koskela Inhan Taimi ja Eino Tuutti Lapin Kaira. Miesten joukkue vieraili Neuvostoliitossa keväällä 1959. Leningradissa TUL voitti Trudin mutta hävisi Burevestnikille. Minskissä TUL oli moottoritehtaan joukkuetta parempi. Tappio tuli seurayhtymää vastaan. Neuvostoliitossa oltiin jälleen huhtikuussa 1960. TUL voitti Donin kaivostyöläisten joukkueen Sahdissa, paini tasan Rostovin kaupunkijoukkuetta vastaan ja hävisi Leningradin piiristä kootulle joukkueelle.vii

Syksyllä 1959 vastavierailulle tullut Neuvostoliiton joukkue paini Äänekoskella, Joensuussa, Vaajakoskella ja Helsingissä. Tshekkoslovakian joukkue kilpaili Lohjalla, Tainionkoskella, Kuopiossa ja Mikkelissä. Puolan joukkue kiersi huhtikuussa 1960 vääntämässä kolmentoista painijan voimin Voikkaalla, Äänekoskella, Kajaanissa ja Lahdessa. Romanialaiset vierailivat Suomessa syksyllä 1960. TUL:n painijat matkasivat Tshekkoslovakiaan.viii TUL:n kansainvälinen toiminta oli kehittynyt jaoston toiveiden mukaisesti vuosittaiseksi.

TUL:n painijat odottivat kovasti ulkomaanmatkoja. Veitsiluodon Kisaveikot, Vaasan Toverit ja Koskelankylän Riento valittivat valinnoista. Painijaosto ei pitänyt perusteluja riittävinä. TUL:n painijat käyttäytyivät edustustehtävissä yleensä moitteettomasti, kun ottaa huomioon heidän suuren määränsä kilpailumatkoilla. Tainionkosken Tähden Kauko Tolvanen sai huhtikuussa 1954 puolen vuoden kilpailukiellon ”epäurheilijamaisen käyttäytymisen johdosta edustustehtävissä”. Tainionkosken Tähti anoi syyskuussa kilpailukiellon lyhentämisestä. Seura toivoi, että Tolvanen voisi osallistua seuraotteluun Imatran Jyskettä vastaan ja SM-paineihin. Painijaoston mielestä kilpailukiellon lyhentämiseen ei ollut mitään syytä. Samainen Kauko Tolvanen törttöili 1961 uudelleen TUL:n Neuvostoliiton matkalla. Hänen todettiin esiintyneen epäurheilijamaisesti ja urheilun arvoa alentavasti. Helsingin Jyryä edustava painija sai välittömästi kilpailukiellon jo ennen asian virallista käsittelyä. Sanktiona oli lopulta vuoden kilpailukielto. Lisäksi Voitto Rytköselle, Martti Miettuselle ja Risto Hannukselle annettiin kirjallinen varoitus Neuvostoliiton matkalla annettujen ohjeiden laiminlyönnistä.ix

Bulgarian kilpailumatkalla olivat käyttäytyneet huonosti Reijo Ollila ja Väinö Hakkarainen. Ollila vaihtoi Painiliiton puolelle, joten siinä oli rangaistusta kerrakseen. Hakkarainen tunnusti syyllistyneensä urheilun arvoa alentavaan menettelyyn. Hän lupasi vastaisuudessa karttavan mainitunlaista käyttäytymistä. Hakkarainen sai painijaostolta kirjallisen varoituksen.x Ja tätähän ei tarvitse edes arvailla: Kuningas alkoholilla oli ollut jälleen osuutta suurimpaan osaan näistä sanktioista.

Kansainvälinen toiminta jatkui vilkkaana 1961. TUL:n Bulgarian, Neuvostoliiton ja Unkarin matkojen lisäksi Suomeen painimaan tultiin Tshekkoslovakiasta, Saksasta ja Neuvostoliitosta. Seuraavanakin vuonna ohjelmassa oli kilpailumatka Neuvostoliittoon, Itä-Saksaan ja Tshekkoslovakiaan.xi

TUL:n joukkue vieraili jälleen kerran Neuvostoliitossa maalis-huhtikuussa 1963. Joukkue hävisi Ukrainan Kievissä, mutta käyttäytyi johtajana toimineen Kalle Viljamaan mukaan kohtuullisesti: ”Kilpailuja seurasi juhlavat päättäjäisillalliset. Niissä tarjottiin runsaasti alkoholia, mutta poikamme käyttäytyivät ilman suurempia rikkeitä.” Rostovissa koettiin myös tappio. Viljamaan huojennukseksi illallisella nautittiin vain mietoja alkoholijuomia. Kolmas häviö tuli Leningradissa. Viljamaa totesi, ettei päättäjäisissä tarjottu alkoholia. Painijat käyttäytyivät matkalla hyvin toisin kuin jaostosihteeri-valmentaja Keijo Siitari. ”Hän esiintyi kilpailupaikalla äänekkäästi provosoiden tuomarien toimintoihin.”xii Neuvostoliitosta saapui vastavierailulle jo saman vuoden marras-joulukuussa Trud-seura, joka voitti Haukiputaan Heiton sekä Lapin ja Pohjanmaan piirien joukkueet.xiii

TUL:n painijoukkue, kaksitoista painijaa, matkusti huhti-toukokuussa 1964 kilpailumatkalle Neuvostoliittoon. Painijaoston ohjeet olivat tiukat: ”Matkalle ei saa ottaa mitään ’kauppatavaraa’, alkoholin nauttiminen matkan aikana on niinikään kielletty. Syytä on myös muistaa, ettei ulkolaisissa kulkuvälineissä ole syytä käyttää voimasanoja enempää kuin kotimaisissakaan.”xiv Kaikki valitut eivät halunneet matkalle lähteä. Motivaatio-ongelmista kärsi kotkalainen Matti Hämäläinen, joka ei rehdisti halunnut turistimatkalle Neuvostoliittoon vaan ilmoitti jäävänsä pois. Hämäläinen totesi helmikuussa 1964 jättävänsä kilpailut ja harrastukset siltä vuodelta. ”Minulla on vähän suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja paini ei sovi niihin ollenkaan, koska se veisi liikaa aikaa ja toiseksi minulta puuttuu kunnianhimoa ja innostus koko touhuun. Sinne Neuvostoliittoon löytyy varmasti innostuneitakin lähtijöitä, joten älkää valitko minua minnekään painijoukkueeseen.” Päinvastaisista aikeistaan huolimatta Hämäläinen jatkoi vielä painiuraansa. Hän sai seuraavana vuonna TUL:n mestaruuskisoissa hopeaa ja piirinmestaruuksia kertyi vielä aina vuoteen 1972 saakka.xv

TUL:n painijoita osallistui joulukuussa 1964 Katowicen kansainväliseen painiturnaukseen, jossa kilpaili 91 painijaa kahdeksasta eri maasta. Kokemusta tuli siten runsaasti. Kilpailumatkat vaativat varoja. Pieniä summia kerättiin välillä myös matkalle valituilta painijoilta. Muutama kilpailureissu peruuntui, koska ei ollut rahaa lähteä. Rovaniemen Lapin Paavo Laukkanen kirjoitti painijaoston sihteerille Keijo Siitarille suoraan, ettei halua lähteä Puolaan: ”En olisi halukas lähtemään näin joulun alla, kun on noita rahavaikeuksia niin kuin tiedät ja olen kovasti vastaan tuommoista 75 markan ulkomaan matkarahastoa. Onhan sillä lailla, että jos liitto joukkueen valitsee niin kyllä se on velvollinen myös korvauksiin ja siksi toiseksi turisteja ei kannata lähettää. Valitkaa toinen mies tilalleni.”xvi

Urheilu- ja koulutusvaliokunta (UKV) esitti syksyllä 1965 TUL:n ja Eestin liitto-otteluja painissa. Painijaosto kannatti ehdotusta. Ottelu käytiin toukokuussa 1966. Samana vuonna Eero Tapio ja Raimo Taskinen matkustivat Israeliin Hapoelin 40-vuotisjuhlaan, joka oli samalla Kansainvälisen työläisurheiluliiton (CSIT:n) mestaruuskilpailu. Elokuussa lähti joukkue Romaniaan. Seuraavana vuonna ohjelmassa olivat kilpailumatkat Bulgariaan, Puolaan ja Neuvostoliittoon. 1950-luvun tavoin ulkomaanmatkoille oli enemmän lähtijöitä kuin joukkueeseen mahtui. Voikkaan Viesti oli 1968 tyytymätön TUL:n ulkomaille matkustaviin joukkueisiin. Se esitti painijoittensa ja tuomareittensa entistä parempaa huomioon ottamista joukkueita valittaessa. Painijaosto päätti lähettää seuralle ”rakentavan vastauksen”.xvii

Kansainväliset kontaktit olivat edelleen 1970-luvulla vilkkaita. Esimerkiksi 1977 liitto-ottelu Eestin Kalevia vastaan käytiin toukokuussa, kesäkuussa lähti joukkue Unkariin, heinäkuussa Itä-Saksaan ja marras-joulukuun vaihteessa TUL:n joukkue, kymmenen miestä, kilpaili Puolan Katowicessa. Vastaavasti Suomessa vieraili vuoden 1977 aikana painijoukkueet Bulgariasta ja DDR:stä.xviii

<<< Valmennus tehostuu Pajulahden ja Kisakeskuksen ansiosta | Junioreita matolle >>>

Viitteet: