Omia tuomareita puolustetaan ja koulutetaan

TUL:n paini halusi erottautua Painiliitosta myös tuomareillaan. Sota-aikana oli sovittu yhteisistä painisäännöistä. Se sai riittää. Kun Painiliitosta tiedusteltiin vuoden 1944 lopulla yhteisen erotuomarikerhon perustamista, painijaosto piti tärkeämpänä perustaa oman kerhon. Vasta sen jälkeen voitaisiin ottaa esille mahdollinen yhteistoiminta Painiliiton kanssa. Perustamiskokous pidettiin Helsingin Työväentalolla 9. helmikuuta 1945.i

Voikkaan painierotuomarikurssit vuonna 1945

Helsingin Kotkat	Erkki Lammi
Hämeenlinnan Kisa	Aarre Virtanen
Iisalmen Työväen Urheilijat	Otto Oravainen
Karkkilan Sisu	Arvo Lahtinen
Kemin Veto	Eero Hytönen
Kuusankosken Puhti	Veikko Jungell, Niilo Lahti, Konrad Mattsson ja Onni Qvick
Kymintehtaan Kisa	Veikko Hietala
Lohjan Louhi	Lauri Lundholm
Seinäjoen Sisu	Kalle Lehto
Uuraan Vilpas	Reino Natunen
Vaajakosken Kuohu	Valentin Kervinen
Valkeakosken Koskenpojat	Viljo Renfors
Viialan Pyry	Lauri Helin
Voikkaan Viesti	Aarne Lehtinen
Ykspihlajan Riento	Otto Liimatainen
Oulun Jyry	Atso Winell

 

Erotuomareiden koulutus oli tärkeää. Kurssit järjestettiin Voikkaalla 1945. Osallistujia oli yhdeksäntoista eri puolelta Suomea. Koulutus antoi lisäpontta oman kannan puolustamiseen jatkuvissa riidoissa. TUL:n ja Painiliiton välillä kiisteltiin vuoden 1945 aikana tuomaritoiminnasta. Jaosto arvioi kahden järjestön ajautuneen eri linjoille paremmuuden määrittelemisessä. Omia puolustettiin: ”Nähdäksemme TUL:n painituomareilla on sääntöjen hengen mukainen katsantokanta paremmuuden määräämisessä. Sitä vastoin useimpien sanomalehtimiesten ja SPL:n katsantokanta on ns. pistepainin kannalla, josta johtuen tuomarien (TUL:n) toiminta ei saa täyttä tunnustusta esim. lehdistön taholta.” TUL:ssa arvostettiin kunnon selätystä. Se oli voiton merkki. Pistevoittoa ei pidetty niin kunniakkaana.

Kiista jatkui 1946. Painiliitto halusi liitto-otteluun tuomareita Ruotsista. TUL vastusti naapurimaan pillimiesten pyytämistä, mutta kannatti edelleen kolmen tuomarin käyttöä, jotka molemmat liitot valitsisivat. TUL:n kanta voitti. Ruotsalaisia ei käytetty.ii TUL:n tuomareiden kärkikaarti esittäytyi syksyllä 1948 jaoston ehdotuksessa Suomen Painikomitealle kansainvälisiksi erotuomareiksi: Keijo Mäkelä, Paul Koponen, Arvo Leino, Matti Haajanen, L. Johansson, Toivo Penttilä, Roope Liinamaa ja V. Lehto.iii

TUL:n erotuomarit eivät yleensä antaneet aihetta valituksille. Poikkeuksellisesti Hamarin Elon kilpailuissa lokakuussa 1947 kahdella tuomarilla ei ollut tuomarikorttia ja Runo Larick oli ”huomattavasti päihtyneenä”. Larick asetettiin toimitsijakieltoon puolen vuoden ajaksi. Kolme vuotta myöhemmin TUL:n vapaapainin mestaruuskilpailuissa N. Söder oli juovuksissa. Hänen tuomarikorttinsa kuoletettiin.iv

Erotuomaritoiminta puhutti jatkuvasti SM-kisoissa. Ennen vuoden 1950 mestaruustaistoja TUL:n painijaosto painotti Painiliitolle: ”Päätettiin noudattaa kaikissa tuomioissa urheiluhengen mukaista rehellistä arvosteluperustetta. (…) Työväen Urheiluliiton tarkoituksena on aina ollut pyrkimys rehellisiin sääntötulkintoihin ja sama pyrkimys on jaostolla vastaisuudessakin.” Seuraavan vuoden kr. room. SM-kisat aiheuttivat jälleen keskustelua, vaikka pääosa tuomaristosta oli onnistunut TUL:n mielestä ratkaisuissaan. Muutamista sääntötulkinnoista haluttiin neuvotella Painiliiton kanssa. Sama jatkui vuoden 1952 SM-paineissa. Omia puolustettiin: ”Jaosto katsoo, että TUL:n tuomarit olivat toimineet painisääntöjen hengen mukaisesti SM-kilpailuissa.”v TUL painotti aivan käytännön toiminkin omien tuomareittensa arvostusta. Heidän vaatetustaan parannettiin keväällä 1952, koska pillimiehet olivat joutuneet jatkuvasti esiintymään arvokilpailuissa epäsiisteissä housuissa. Liitto kustansi heille kymmenen paria housuja.vi

<<< Koulutusta ja valmennusta | Helsingin olympiakisoihin hinnalla millä hyvänsä >>>

Viitteet: