Vilkkaat yhteydet Ruotsiin

Kansainvälisissä suhteissa TUL rakensi omia kuvioita. Kun joulukuussa 1944 kuultiin suunnitteilla olevan kolmimaaottelu Suomi-Ruotsi-Neuvostoliitto, painijaosto ei suoraan vastustanut sen järjestämistä, mutta totesi samalla tärkeämmäksi saada aikaiseksi liitto-ottelun Neuvostoliittoa vastaan.i Heti sodan jälkeen vilkkaimmat yhteydet olivat Neuvostoliiton sijasta Ruotsiin, josta tuli ja jonne meni runsaasti urheilijoita, vaikka TUL:n kansainvälisistä tavoitteista juuri urheilusuhteiden solminen Neuvostoliittoon oli ykkössijalla. TUL uskoi pääsevänsä siihen itseoikeutetusti, mutta tarvitsi työntöapua lokakuussa 1944 perustetulta Suomi-Neuvostoliitto-seuralta.ii

Neuvostoliiton painitaso tiedettiin myös porvaripuolella. Jatkosodan päättymisen jälkeen jo tammikuussa 1945 neuvostoliittolainen painijoukkue tiedusteli mahdollisuutta tulla kilpailemaan Suomeen. Vierailu ei heti toteutunut, vaikka Painiliitosta Arvo Himberg oli saanut jo luvan ottelujen järjestämiseen kansainväliseltä painiliitolta. Yhteistoimintavaliokunta otti useamman kerran vuoden 1945 aikana yhteyttä Suomi–Neuvostoliitto-seuran urheilu- ja matkailutoimikuntaan jaostoon, jolta toivottiin tukea. Toiveita lisäsi TUL:n painijaoston puheenjohtajan Kustaa A. Vuoren jäsenyys kyseisessä toimikunnassa. Lopulta neuvostoliittolaiset eivät vielä tulleet ja sen tilalle järjestettiin Pohjoismaiset valiopainit, joissa TUL:n miehistä Sulo Hostila, Eero Virtanen ja Kelpo Gröndahl voittivat sarjansa.iii

TUL:n tavoin Painiliitto ylläpiti tiiviitä suhteita Ruotsiin. Maaotteluun koottiin yhteinen joukkue. Ruotsin matkaa varten painijat harjoittelivat Lapualla tehtailija Yrjö Liljamon luona tammikuussa 1945. Varkauden Tarmon Veikko Tarvainen oli oloihin tyytyväinen: ”Joo, kyllä täällä luistaa vallan erinomaisesti. Kohtelu on ollut aivan erinomainen ja isännät niin mainioita, että siitä se ei parane. Toverihenki on koko leirin ajan ollut mainio. Ja sapuska sitten. Jukoliste pojat! Sellaista muonaa ei tällainen asutuskeskuksen kasvatti uskoisi enää missään olevan. Mutta näkyypä tuota vaan pöytään aina ilmestyvän. Harjoitus on tietysti lujaa. Aamulla noustaan ylös klo 6.30, sitten on puolen tunnin voimistelu. Korvikkeen jälkeen lähdetään tunnin lenkille, joka on pääasiassa verryttelyjuoksua ja sitten otetaan taas tunnin voimistelu. Aamiaisen ja sitä seuraavan tauon jälkeen tehdään toinen kävely- ja verryttelylenkki. Sitten seuraa noin nelisen tuntia kestävä painiharjoittelu. Illalla on hieronta ja sauna. Nukkumaan meno tapahtuu klo 22.00.”iv

Viikon harjoittelu ei kuitenkaan riittänyt. Tarvittavia pohjia ei ollut näin pian sodan jälkeen. Suurin osa painijoista oli päässyt armeijan harmaista vapaalle vasta marraskuussa. Robert Oksan arvion mukaan TUL:n Unto Räsänen ja Veikko Tarvainen olivat suomalaisten parhaimmistoa. Tarvainen ja myös Lahokoski joutuivat maaottelussa käymään ainoastaan vapaapainiotteluja, vaikka he eivät olleet sitä aiemmin painineet kisoissa.v

TUL piti kilpailuyhteyksiä Ruotsiin tärkeänä ja halusi helmikuussa 1945 laajentaa maaotteluja B-otteluilla. Tämä vaatimus toteutui. Samalla huolehdittiin, että järjestö sai oman osansa maaottelun tuloista ja pääsi mukaan sen järjestelyihin.vi A-joukkueeseen ylsivät Sulo Hostila, Veikko Tarvainen, Unto Räsänen ja Jaakko Virta. B-joukkueeseen joutuivat tyytymään Veikko Holmberg, Onni Heiskala ja Kelpo Gröndahl. A-tasolla Ruotsi oli selvästi parempi 5–2, mutta B-joukkue kykeni laittamaan kampoihin häviten vain 4–3. TUL:sta voittoihin ylsivät Hostila ja Gröndahl. Parhaista otteista vastasi Gröndahl, jonka heitot Euroopan mestari Åkerlindhiä vastaan olivat näytösmäisen komeita. Veikko Tarvainen vihastui ruotsalaiseen tuomariin: ”Mattotuomari Jansson häiritsi painiani Svedbergin kanssa niin, etten tiennyt lopultakaan, kumpi oli todellinen vastustaja.”vii

TUL:n ja Painiliiton antama arvostus Suomi-Ruotsi painimaaotteluille näkyi jatkuvissa valintariidoissa. Tukholmassa marras-joulukuun vaihteessa 1946 käytävään maaotteluun TUL esitti suoraan valittavaksi Kelpo Gröndahlia, Unto Räsästä, Sulo Hostilaa sekä Painiliitosta Pekka Mellavuota, Pauli Riihimäkeä ja Kauko Kiisseliä. Katsastuksiin TUL esitti peräti 25 urheilijaa. Omista painijoista parhaiten niissä menestyivät Viljo Kyntäjä, Onni Heiskala, Niilo Turkkila ja Lenni Viitala. TUL vaati, että maajoukkueet koottaisiin ”siinä hengessä, joka takaa molemmille liitoille tasapuolisen edustuksen joukkueissa”.viii Ruotsia vastaan 1946 käydyn maaottelun valinnat herättivät keskustelua, minkä vuoksi yhteistoimintavaliokunta antoi julkilausuman, jossa se vakuutteli valintojen sujuneen yksimielisesti ja ”maan painin etua silmälläpitäen”.ix TUL:sta A-joukkueeseen ylsivät Lenni Viitala, Niilo Turkkila, Veikko Männikkö, Kelpo Gröndahl, Reijo Kangasmäki, Sulo Hostila, Aarne Siik ja Pentti Vuotila, kun painijoita oli kummastakin maasta kaksi kussakin sarjassa.x

Suomi hävisi sekä A- että B-maaottelun. Turkkila, Gröndahl ja Viitala voittivat molemmat ottelunsa. Kaikista Suomen pisteistä TUL toi kahdeksan ja Painiliitto viisi. Yleisöä oli paikalla kolmessa ottelutilaisuudessa noin 10 000. Raskaan keskisarjan Kelpo Gröndahl sai kultakellon palkinnoksi hyvistä otteistaan. Ruotsalaiset valitsivat Turkkilan Suomen joukkueen parhaaksi painijaksi.xi Uudelleen maat kohtasivat A-tasolla Tukholmassa jo tammikuussa 1947. Ruotsi murjoi Suomen jälleen selvästi. Suomen saavuttamista 20 pisteestä TUL:n painijat toivat 14.xii

Maaottelukosketus katkesi, kun Ruotsin painiliitto ilmoitti marraskuussa 1947, etteivät sen painijat saavu Suomeen kuten olisi pitänyt vuorotteluperiaatteen mukaan. Vajaan vuoden kuluttua ruotsalaiset tiedustelivat uudelleen ottelujen järjestämisestä. Painikomiteassa keskusteltiin ja todettiin halukkuus, kunhan ennen uutta sopimusta Ruotsi korvaa yhden velkaa olevan maaottelun tuomalla joukkueensa Suomeen. Sopuun päästiin vasta kesällä 1949, jolloin Ruotsi lupautui rahallisesti korvaamaan Suomessa pitämättä jääneen ottelun.xiii

Sen sijaan Norjaa vastaan oltiin valmiita vääntämään maaottelussa syksyllä 1948. Kova kiista syntyi syksyllä 1948 raskaan sarjan valinnasta. Vaasan Toverit valitti Pentti Vuotilan syrjäyttämisestä karsinnoista, joihin oli nimetty Taisto Kangasniemi, Pekka Mellavuo, Pauli Riihimäki, Kaino Mäkelä ja Jaakko Virta. Vuotila oli päässyt ainoastaan varamieheksi. Esille tuli pohjoisen epäluuloisuus etelän ”herroja” kohtaan: ”Mistä syystä SPK (Suomen Painikomitea) on sivuuttanut Vuotilan ja ollaanko komiteassa sitä mieltä, ettei näin Pohjolassa ymmärretä mitään painista?” Painijaoston mielestä raskaansarjan edustajaksi olisi nimettävä karsintojen voittaja ja toiseksi sijoittunut. ”Ellei karsintojen tulosta hyväksytä, niin TUL:n pitäisi jäädä pois koko maaottelusta.” Painikomitea totesi, ettei se voinut muuttaa aiempaa päätöstään. Sen mukaan valittu joukkue oli paras mahdollinen. Riidoista huolimatta Suomi ylsi selvään 23–9 voittoon. Suomen kuudestatoista painijasta kymmenen oli saanut painioppinsa TUL:ssa.xiv Toisin kuin Ruotsi Norja kuittasi nopeasti suomalaisten vierailun. Norjaa vastaan väännettiin uudelleen maaliskuussa 1949. Suomalaiset olivat ylivoimaisia pistein 27–5. Voitoista neljätoista oli selälleen menoja. TUL:n painijoista hienoimpia otteita esittelivät Unto Mustonen, Veikko Männikkö, Unto Räsänen ja Kelpo Gröndahl.xv

Yksimielisyyteen ei päästy keskusteltaessa syksyllä 1949 tulevien maaottelujen kokoonpanosta. Maajoukkueet Belgiaa ja Ranskaa vastaan valittiin äänestyksen jälkeen. Välit alkoivat olla varsin tulehtuneet. Painiliiton Arvo Himberg paheksui TUL:n tapaa toimittaa kahteen päivälehteen Painiliittoa ja sen puheenjohtajaa loukkaavia kirjoituksia. Himbergin ehtona oli yhtä monen miehen valinta molemmista liitoista. Vihdoin saatiin järjestettyä kilpailumatka Neuvostoliittoon, mutta tähänkään maajoukkueeseen ei kyetty valitsemaan painijoita muuten kuin äänestämällä. Lokakuussa oli vielä kaksi paikkaa avoinna Belgiaa ja Ranskaa vastaan, mutta edelleenkään ei päästy yksimielisyyteen. TUL antoi periksi hyväksymällä Painiliitosta kaksi lisää, vaikka sillä oli paremmat painijat riidan alaisiin sarjoihin. Tshekkoslovakiaa ja Ruotsia vastaan käytäviin maaotteluihin joukkueet valittiin ilman kiistelyä.xvi

Suomalaispainijoiden kova taso tiedettiin maailmalla. Kutsuja saatiin jatkuvasti. Lopulta Suomi pääsi ensimmäisenä länsimaisena joukkueena 1949 myös Neuvostoliittoon. TUL:sta valittiin yhdeksän miestä, kaksi enemmän kuin Painiliitosta. Valitut Moskovaan matkaavat olivat Niilo Turkkila, Unto Mustonen, Viljo Leinonen, Aarne Siik, Veikko Männikkö, Viljo Kataja, Kelpo Gröndahl, Ivar Wacklin ja Kaino Mäkelä. A-maaottelun Suomi hävisi murskaavasti 0–8 ja B-otteluissa kyettiin vain yhteen voittoon. Samaan aikaan Belgiassa Suomi paini 7–1 voittoon ja heti perään Ranskasta 5–3. Suomi vastaan Tshekkoslovakia päättyi tasan neljä. Vilkas maaottelusyksy päättyi kohtaamiseen Ruotsia vastaan, mikä hävitettiin jälleen kerran murskaavasti.xvii Vastavierailu Tukholmaan 1950 toteutui ilman TUL:n joukkuetta, kun Painiliitto runnoi valinnat niin, että se otti suurimman osan paikoista.xviii Sen sijaan Neuvostoliittoa vastaan saman vuoden syksyllä käytyyn maaotteluun tarvittiin tullilaisia. Suuri ja mahtava voitti pistein 14–2. Suomalaispisteistä vastasivat TUL:n Kelpo Gröndahl ja Painiliiton Erkki Johansson.xix

Yhteistoimintasopimuksen irtisanomisen jälkeen ja ennen uuden solmimista jatkettiin 1950 aktiivisten kansainvälisten suhteiden ylläpitoa. Tshekkoslovakiasta otettiin kaksi painijaa Pajulahden harjoitusleirille. Seuraavana vuonna lähetettiin vastavierailulle kymmenen urheilijaa, jotka painivat myös Puolassa ja Unkarissa. TUL:n painijat ja tuomarit saivat tunnustusta. Kaikki ei kuitenkaan mennyt hyvin. ”Matkalla tapahtuneet kurinpidolliset rikkomukset oli käsitelty matkan aikana ja asianomaiset rikkomusten tekijät olivat myöntäneet menetelleensä virheellisesti.”xx Kuningas alkoholi oli ottanut jälleen kerran suomalaispainijoista kostean otteensa. Tämä oli vielä poikkeuksellista 1950-luvun alussa, mutta myöhemmin vuosikymmenen aikana elintason noustessa viina alkoi nousta suurempaan osaan. Alkoholin kanssa väärissä paikoissa läträämisestä jäi kiinni urheilijoiden lisäksi myös yksi valmentaja.

<<< TUL mukaan vapaapainiin | Koulutusta ja valmennusta >>>

Viitteet: