TUL mukaan vapaapainiin

Vapaapainia harrastettiin TUL:ssa vähemmän kuin Painiliitossa. Kilpaurheilu ja Painiliiton haastaminen vaati sen kehittämistä. Vapaan SM-kisoihin osallistumista harkittiin 1946. Pohdinnan jälkeen painijaosto totesi huhtikuussa 1946: ”Päätettiin kehoittaa TUL:n painijoita osallistumaan vapaapainin kilpailuihin ja jatkuvasti harjoittelemaan k. o. painia. Painituomareita kehoitetaan tutustumaan vapaapainisääntöihin. Kehoitus julkaistaaan TUL-lehdessä.”i

Tavoite menestyä vapaan SM-kisoissa meni huonosti lävitse. Niihin osallistui vain kaksi: Lenni Viitala ja Veikko Mylläri. Heistä Viitala ylsi kultaan, ja hän osoittautui jopa kansainväliseksi huipuksi. Vapaapainin EM-kilpailuissa syksyllä 1946 Lenni Viitala Seinäjoen Sisusta voitti EM-kultaa 52 kilon sarjassa. Ammatiltaan hän oli autonasentaja. Vapaapainin salat hän oli oppinut näkemällä vaivaa. Koska hänen seurassaan ei ollut sopivia harjoitusvastustajia, Viitala oli polkenut pyörällään iltaisin Seinäjoelta synnyinpitäjäänsä Nurmoon painien vapaata Jymyn miesten kanssa. Viitala toivoi, että vapaa otettaisiin vakavasti myös tullilaisten puolella.ii Vilho Lennart ”Lenni” Viitalan voitto on historiallisesti merkittävä. Se on TUL:n ensimmäinen arvokisakulta kaikki lajit huomioiden.iii

klikkaa kuva suuremmaksi


Lennart ”Lenni” Viitala voitti 1946 ensimmäisenä TUL:n urheilijana arvokisakultaa kaikki lajit huomioiden. Suomen Urheilumuseo.

Vuoden kuluttua painijaosto otti entistä tiukemman kannan. Syyskuun puolivälistä 1947 alkaen kilpailulupa irtosi vain, jos ohjelmassa oli vähintään yhdessä sarjassa vapaapainia. Kyseisessä sarjassa ei saanut järjestää samassa kisassa otteluja kr. room. painiin. Määräystä oli vaikea toteuttaa. Painijaoston mukaan ”eräät seurat” olivat siitä livenneet. Jaosto tiedotti seuroilleen vapaapainin sisällyttämisestä ja 20 minuutin painiajasta vielä toistamiseen.iv

Vapaapainin SM-kisoissa 1947 TUL:n painijoista mestaruuteen ylsi ainoastaan Valkeakosken Koskenpoikien Unto Räsänen keskisarjassa. Neljä muuta saavuttivat pronssimitalit: Helsingin Tarmon Niilo Turkkila kääpiösarjassa, Porvoo Weikkojen Väinö Mylläri höyhensarjassa, Turun Tovereiden Eino Sola kevytsarjassa ja saman seuran Kaino Mäkelä, raskas sarja. Osallistujia oli 52, joista kymmenkunta TUL:sta.v Seuraavana vuonna menestys kinttupainissa oli erinomainen. TUL:n painijoita pääsi jokaisessa sarjassa kolmen parhaan joukkoon. Mestaruuteen ylsivät Unto Räsänen ja Kelpo Gröndahl.vi

TUL:n ja Painiliiton yhteinen toimielin Painikomitea halusi lähettää vuoden 1949 vapaapainin EM-kisoihin täyden joukkueen. EM-katsastuksissa TUL:n painijat menestyivät erinomaisesti sarjavoittojen mennessä tasan 4–4. Lahden Taimen Ilmari Ruikka oli suurin yllätys erinomaisilla otteillaan. Hän voitti sekä Paavo Hietalan että Sulo Hostilan. Ruikka oli saanut painioppinsa Veitsiluodon Kisa-Veikoissa. Vapaaseen hän oli ”sotkeentunut” puoli vahingossa.

Niilo Turkkila paini katsastuksissa tarkasti. Hän ei halunnut riskeerata EM-matkaansa. Sarjavoitto tuli silti vakuuttavasti. Ylimmät painoluokat olivat TUL:n miesten Kelpo Gröndahlin ja Kaino Mäkelän heiniä. Valuuttavarantojen vähyyden vuoksi ennen valintaa piti neuvotella Suomen Pankin kanssa, minkä jälkeen oli mahdollisuus lähettää Istanbuliin korkeintaan kuusi miestä. Yleiskeskustelun jälkeen valinta kohdistui neljään mieheen: Lennart Viitalaan, Niilo Turkkilaan, Ilmari Ruikkaan ja Paavo Pihlajamäkeen. Tällä kertaa Painiliitossa oltiin tyytymättömiä valintaan. Ilmari Ruikan tilalle haluttiin Matti Simanainen. Poikkeuksellisesti TUL voitti molskin lisäksi myös kabinetissa. Menestys Turkin Istanbulin EM-kisoissa jäi heikoksi. Tuloksena oli vain yksi mitali, Pihlajamäen pronssi. Ruikka otti hienosti neljännen sijan hävittyään turkkilaiselle Nureddin Zafarille ja ruotsalaiselle Anderbergille. Turkkila voitti ensimmäisen ottelunsa, mutta sitten tie nousi tappioiden vuoksi pystyyn. Turkkila arvosti vielä myöhemminkin kovasti sitä, että hän pääsi edustamaan Suomea. Edustustehtävissä ei hänen mukaansa ollut suurta skismaa TUL:n ja Painiliiton välillä. Tärkeintä oli, että suomalaiset pärjäsivät. Turkin EM-paineista hän ei paljoa enää 87-vuotiaana muista: ”Nättejä tyttöjä siellä kuitenkin oli!”vii

TUL:n ensimmäiset mestaruuskisat vapaassa järjestettiin vasta 1949. Osallistujia oli 39. Mestaruudet väänsivät alimmasta ylimpään sarjaan: Aaro Nieminen Popinniemen Ponnistus, Niilo Turkkila Helsingin Tarmo, Ilmari Ruikka Lahden Taimi, Petter Nordlund Porin Pyrintö, Veikko Männikkö Seinäjoen Sisu, Aarno Seppälä Hyvinkään Ponteva, Kelpo Gröndahl Reposaaren Kunto ja Kaino Mäkelä Turun Toverit. Arvo Leino harmitteli poisjäämisiä. Lähinnä hän kaipasi kinttupaineihin Vuoksenlaakson, Keski-Suomen ja myös Pohjois-Suomen painijoita. Näitä kisoja seuranneissa SM-paineissa yllettiin kolmeen mestaruuteen: 62 kg:n Aleksanteri Repo Hammarin Elo, 87 kg:n Gröndahl ja yli 87 kg:n Mäkelä. Niistä Revon mestaruus oli varsinainen jymypaukku. Jopa asioista aina hyvin perillä oleva Arvo Leino myönsi, että mestaruusuutisen kuullessaan hän oli lentää pyllylleen.viii

Vähitellen vapaapaini löi itsensä läpi. Siinä kilpaili vuoteen 1950 mennessä jo 92 TUL:n seuraa. Paras oli Vaasan Toverit, joka jätti taaksensa Popinniemen Ponnistuksen, Seinäjoen Sisun, Hammarin Elon ja Muhoksen Voiton. Seuraavana vuonna Suomen Rakennustyöläisten Liiton lahjoittamasta kiertopalkinnosta käytiin kova taistelu, jonka voitti Seinäjoen Sisu.ix Vapaan TUL:n mestaruuskisoissa 1951 kuusi uusi mestaruutensa. Uusia kultamitalisteja olivat Ilmari Ruikka ja Jaakko Virta. Painijoita oli 50, enemmän kuin kahtena edellisvuotena. Lajin SM-kisoissa oli tyytyminen kahteen mestaruuteen, jotka toivat Niilo Turkkila ja Ruikka. Maaliskuussa 1951 pidettiin ensimmäinen maaottelu Ruotsia vastaan kinttupainissa. Ruotsi voitti 21–11. Suomalaisista molemmat ottelunsa voittivat vain Turkkila ja Ruikka.x

klikkaa kuva suuremmaksi


Helsingin vapaapainin MM-kisoissa 1951 Niilo Turkkila italialaisen Ferninando Carranon päällä. Turkkila kukisti italialaisen. TUL-lehden valokuvia/Suomen Urheilumuseo.

klikkaa kuva suuremmaksi


Ilmari Ruikka taisteli kotikisoissa 1951 turkkilaista Nasuh Akaria vastaan. Turkkilainen voitti MM-kultaa. TUL-lehden valokuvia/Suomen Urheilumuseo.

Maaottelu oli tarpeen ajatellen Helsingissä huhtikuussa 1951 järjestettäviä vapaan MM-kisoja. Mukana oli kolmetoista maata. TUL:n sai kisoihin neljä painijaa. Heistä Niilo Turkkila hävisi ensimmäisen ottelunsa turkkilaiselle. Sen sijaan Ilmari Ruikka kukisti ensimmäisessä matsissaan ruotsalaisen Holmbergin ja toisessa ranskalasien Biellen. Kolmas tullilainen, Sulo Leppänen, selätti sveitsiläisen. Lopulta Niilo Turkkila ja Ilmari Ruikka ylsivät hopealle kuten myös Santeri Keisala ja Pauli Riihimäki. TUL:n painijoiden hyvää panosta täydensivät Sulo Leppänen ja Aarno Seppälä, jotka olivat neljänsiä.xi

klikkaa kuva suuremmaksi


Helsingin vapaapainin MM-kisoissa 1951 Sulo Leppänen paini sarjassa 67 kiloa neljänneksi. Hän taisteli hyvin kolmanneksi tullutta Turkin Ibrahim Zengiä vastaan kyeten välillä jopa heittoihin. TUL-lehden valokuvia/Suomen Urheilumuseo

<<< Tavoitteisiin ylletään menestyksellä SM, EM ja olympiamatolla | Vilkkaat yhteydet Ruotsiin >>>

Viitteet: