Heti Luzernin internationaalin (LUI) perustamisen jälkeen TUL sai kutsun kesäkuussa 1921 Pragissa eli Prahassa pidettäviin kilpailuihin, joita järjestäjät nimittivät työläisolympialaisiksi. TUL aikoi lähettää noin 60 urheilijaa. Painin sisältyminen Pragin kisoihin oli epävarmaa vielä huhtikuussa 1921, eikä kisoihin painia lopulta otettu. Niihin lähti 22 yleisurheilijaa, kaksi voimistelijaa, hieroja ja joukkueen johtajaksi Väinö Laherma. Pragin kisojen yleisurheilukilpailujen järjestelyt epäonnistuivat. Kisat kyettiin lopulta jotenkuten käymään. Suomalaiset voittivat kaikki lajit. Sen sijaan voimistelun joukkoesityksiin järjestäjät panostivat, ja ne olivat näyttäviä. [68]

Jo syksyllä 1921 esiteltiin Frankfurt am Mainissa neljän vuoden kuluttua pidettävien työläisolympialaisten ohjelma, johon haluttiin sisältää painikilpailut viidessä sarjassa. Kuhunkin sarjaan saisi osallistua kolme miestä yhdestä maasta. Kilpailusäännöksi painijaosto ehdotti omia sääntöjään. [69] Painit vietiin lävitse kansainvälisillä säännöillä. Painijaosto toivoi nuorten painikilpailujen poistamista työläisolympiakisojen ohjelmasta. ”Koska painikilpailut nuorille ei jaoston mielestä ole suotavia.” [70] Tämä toive toteutui. Sarjoja oli kuusi yleisessä ja neljä ikämiehissä. Suomalaiset osallistuivat ainoastaan yleiseen sarjaan. Harjoittelu kisoihin aloitettiin syksystä 1924. Painijaosto päätti laatia syksyllä 1924 Työväen Urheilulehteen yleisen julistuksen: ”Jossa kehoitetaan liittomme painijoita ryhtymään tarmokkaaseen harjoitteluun Frankfurtin olympialaisia varten, mainitsemalla  samalla, että painijain on itse kuntouduttava sillä mitään valmennuksia ei Liiton puolesta tulla kustantamaan.” Liitto oli yrittänyt palkata valmentajaksi Robert Oksaa, mutta siinä epäonnistuttiin. Olympialaisten painipuvuksi jaosto ehdotti ”mustia trikoita punanen rantu lahkeissa”. [71]

Pragin kisoja ei enää 1925 nimetty ensimmäisiksi työläisolympialaisiksi vaan Frankfurt am Mainia. Ainoastaan tsekit halusivat nimittää liittojuhliaan olympialaisiksi. Suomesta lähti 142:n henkilön vahvuinen joukkue, joista 126 oli urheilijaa. TUL:n painijoita lähti kisoihin 22. Heistä Aleksi Kuusiston matkan maksoivat tamperelaiset työläisurheilijat. Kisoihin osallistui urheilijoita yhdestätoista maasta. Kookasta Finnland-nimilippua kantoi avajaisissa painija Toivo Ojanen. [72]

Painikisoihin osallistui noin 150. Yhtäaikaisesti painittiin peräti kuudella matolla. Painiaika oli lähes puolen tunnin otteluihin tottuneille suomalaisille työläispainijoille oudon ja sopimattoman lyhyt, ainoastaan kymmenen minuuttia. Silti he hallitsivat painimolskia, sillä he voittivat saksalaistuomareiden käsittämättömistä sääntötulkinnoista huolimatta kuudesta sarjasta viisi. Voitto menetettiin alimmassa painoluokassa. Kultaan ylsivät Arvo Salin, Matti Saarikoski, Väinö Kokkinen, Verner Salonen ja Aleksi Kuusisto. Lisäksi hopeaa saavuttivat Albert Siponen, Paavo Suomi, Edvin Järnmark ja Kaarlo Tammi sekä pronssia Jukka Ikonen ja August Alakoski. Näin kokonaismitalimäärä nousi yhteentoista, kun kunniakirjoja tuli eri lajeista yhteensä 107. [73]

Matti Saarikoski oli yksi TUL:n lahjakkaimmista painijoista 1920-luvulla.
Hän paini vuonna 1925 Frankfurt am Mainin työläisolympialaisissa kultaa.

(kuvaa painamalla näet sen suurempana)