Kaarlo Pitkänen syntyi Ruokolahdella 1908. Hän oli pienestä pitäen innokas urheilemaan. Ensimmäisenä rakkautena oli hiihto. Pitkänen liittyi Tainionkosken Tähteen 1923, kun hän oli nähnyt sattumalta seuran painijoiden harjoittelevan.  Hiihtoa hän jatkoi painin ohella 18-vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen painikärpänen iski niin kovasti, ettei hiihto enää innostanut.

Kansallisiin painikilpailuihin Pitkänen osallistui ensimmäisen kerran 1926. Hän oli Ensossa neljäs. Kilpailut jäivät elävästi mieleen loppuiäksi, sillä niihin hänen piti lähteä kotoa salaa, koska äiti pelkäsi Kaarlon loukkaantumista. Sikäli pelko oli turha, sillä painiharjoituksissa eikä myöskään otteluissa hän ei koskaan loukkaantunut. ”Painia harjoitan siksi, että se sopii minulle paremmin kuin mikään muu urheilu. Tunnen tavallisesti iltaisin kaipuuta painihuoneeseen, sillä paini on iskeytynyt minuun lujin ottein. Sitä en kylläkään kadu, sillä missäpä nekin illat tulisi käytetyksi edullisemmin kuin tehdessä työtä oman terveytensä hyväksi.” Säännöllisesti, järkiperäisesti” Pitkänen kertoi 1933 harjoitelleensa vasta muutaman vuoden. Hän harjoitteli kaksi kertaa viikossa. Painiharjoitteluun liittyi myös voimistelu ja murtomaakävely sekä -juoksu kestävyyden hakemiseksi. Hierontaa hän käytti ahkerasti lihastensa pehmittelyyn.

Kaarlo Pitkäsen paras saavutus oli 67,5 kilon sarjassa saavutettu Wienin työläisolympialaisten voitto ja liiton mestaruus 1932. Norjassa hän kilpaili 1931 viidesti voittaen joka kerran. Pitkänen oli kiitollinen urheilusta, jonka avulla hän oli päässyt elämänhallintaan: ”En yhtään kadu sitä, jos olen urheilun eteen jotain uhrannut, sillä varmasti nuoruus ja hulluus olisi ilman sitä saanut minussakin suuremman vallan kuin nyt.” [119]