Matti Nurmi oli 1920-luvulla keskivertoa parempi TUL:n painija. Ammatiltaan hän oli jalkinetyöläinen. Urheilusta ei Loimaalla 1896 syntynyt työmies aluksi välittänyt. ”Minulla ei ollut nuorena aavistustakaan urheilusta ja sen merkityksestä. Kotini oli 7–8 peninkulman päässä kaupungista ja n. 25 vuotta sitten ei kotipuolessani kuullut paljon puhuttavankaan urheilusta.” Nurmi muutti Tampereelle ja liittyi 1921 Tampereen Kisa-Tovereihin. Voimisteluharjoituksissa hän ei kuitenkaan viihtynyt, koska muut olivat paljon pitemmälle ehtineitä. Saman vuoden aikana hän aloitti säännölliset painiharjoittelut vasta 26-vuotiaana Tampereen Veikoissa. Omaan harjoitteluun hän suhtautui kriittisesti: ”Kaikki urheilualat vaativat nykyisin kovaa harjoitusta ja säännöllistä elämää, jos aikoo päästä kuntoon ja tuloksiin. Sitä vaatii myöskin paini. En ole ollut koskaan tarpeeksi säännöllinen käymään harjoituksissa. Kestävyyden olen saanut kävelymatsilla, mutta varsinkin pystypaini on minulla ollut aina heikkona puolena.”

Nurmi ei koskaan päässyt kilpailemaan ulkomaille, vaikka oli työläisolympiakarsinnoissa ja voitti liiton mestaruuden 1926 ja 1927. Hän oli huolehtinut jälkikasvusta ja suositteli varauksetta painia kaikille. ”Tämän 11 vuoden painikauteni aikana olen saanut vaimoltani seitsemän  kunniapalkintoa ja heistä toivon kasvavan uutta reipasta ja uskollista joukkoa työläisurheilulle. Voin suositella painia kaikille raskaan työn raatajille, sillä silloin ihminen tuntee vielä vanhanakin itsensä nuoreksi ja elämänhaluiseksi.” [118]