Kelpo Olavi Gröndahl (28.3.1920-2.8.1994) syntyi Reposaaressa. Hän sai syntymälahjana vankan ja väkevän vartalon. Hän urheili lähes kaikkia urheilumuotoja mitä Reposaaren pojanvintiöt vain ikinä ehtivät. Painiin hän ei aivan nuorena oikein innostunut. Hänen isänsä Selim, joka edusti Reposaaren Kisaa, oli melkoinen niskanvääntäjä.
Reposaaren Kunto perustettiin vuonna 1932. Kelpo Gröndahl kävi painiharjoituksissa mukana monta vuotta. Vasta vuonna 1937 hän lähti ensimmäisiin kansallisiin kilpailuihin ja pääsi heti palkinnoille. Seuraavana vuonna TUL järjesti Helsingissä ns. voimailumessut. Kelpo sijoittui sarjassaan 75 kiloa neljänneksi. Nyt painikipinä oli puraissut Kelpoa oikein pahanpäiväisesti. Hän kierteli lukuisissa kansallisissa kilpailuissa hyvällä menestyksellä. Sitten tuli se ”suuren kisan ensimmäinen näytös” eli talvisota. Paini jäi vähemmälle myös Kelpo Gröndahlilta. Välirauhan aikana hän joutui suorittamaan asepalvelustaan. Hän pääsi siviiliin hieman aikaisemmin, koska sairastui tuberkuloosiin.
Pidä huolta manttelistasi
Jatkosodan aikana Kelpo Gröndahl palveli Karhumäen suunnassa. Siellä oli urheilutalolla painimatto. Hän kävi harjoittelemassa aina kun vain oli tilaisuus. Alkoi tuntua siltä, että hänen olisi päästävä näyttämään kykyjään vähän suuremmissa kilpailuissa. Karhunmäessä oli myös Arvo Leinonen, myöhemmin TUL-lehteen painista pakinoinut Arvo-Ilmari. Hänelle paini oli henki ja elämä. Arvo-Ilmari seurasi Kelpon touhuja ja kehotti osallistumaan SM-kilpailuihin Vuoksenniskalla.
Elettiin vuotta 1943 ja Kelpo päätti tosiaan lähteä Vuoksenniskalle. Silloin raskasta keskisarjaa, 87-kiloisia, hallitsi Viljo Lindqvist. Arvo-Ilmari oli vakuuttunut Kelpon kyvyistä, koska uskalsi loihtimaan Lindqvistille: ”Minä tuon Vuoksenniskalle sellaisen painijan tuolta Karhunmäestä, että sinulla on edessä manttelinvaihto!” Ja näin myös kävi. Kelpo Gröndahl nappasi ensimmäisen Suomen mestaruutensa kreikkalais-roomalaisessa painimuodossa. Lindqvistin Viljo oli rehti kaveri. Hän tokaisi Kelpolle häviönsä jälkeen: Muista nyt poika pitää huolta siitä manttelista!” Näin alkoi Kelpo Gröndahlin valtakausi.
Opintomatka
Vuoden 1947 kisat järjestettiin Prahassa, Tshekkoslovakiassa. Tämä jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun Kelpo Gröndahl oli mukana EM-molskilla. Hän oli käynyt jo punnituksessa, kun hänelle sanottiin, ettei ensimmäiselle kierrokselle tule lainkaan ottelua vaan matonkulmalle pitää astua vasta seuraavana päivänä. Mutta toisin kävi. Kelpo oli majapaikassa, kun hänet haettiin kovalla tohinalla heti kilpailupaikalle. Hän joutui sittenkin painimaan. Kelpo oli ehtinyt punnituksen jälkeen syödä tukevasti, rankan laihdutuksen jälkeen, niin eihän painista mitään tullut. Hän sai pahoinvointikohtauksen ja hävisi. Kuten myös toisen ottelunsa. ”Se matka oli paremminkin sellainen opintoreissu…”
”…mutta ne tuomarit!”
Heinäkuussa 1948 Suomen joukkue majoittui kisakaupunkiin. Ensin painittiin vapaapainia ja Suomi sai riemastuttavasti kärpässarjassa kulta Lenni Viitalan tuomana. Mutta mitalia odotettiin myös kreikkalais-roomalaisesta painista – varsinkin Kelpo Gröndahlilta. Hän oli valmistautunut Lontooseen huolella. Vuoden takainen EM-matka Prahaan ja pettymys siellä oli tuoreessa muistissa. Olympialaisissa Gröndahlin tie kulki näin: Italian Silvestristä tuli luovutusvoitto, Itävällan Enzinger poistui matolta pistehäviön kärsineenä ja Tanskan Lauritzenin Kelpo käänsi selälleen ajassa 14.14. Loppuottelussa Gröndahl sai vastaansa Ruotsin Karl-Erik Nilssonin. Ottelu päättyi Nilssonin voittoon kaikin tuomariäänin. Aikoinaan ottelusta kirjoitettiin ”…Tätä lopputulosta pidettiin olympialaisten finaalikamppailujen räikeimpänä tuomarivirheenä. Nilsson sai kultakimpaleensa siis yhden heittoyrityksen ansiosta, oltuaan 18 minuuttia 20:sta alakynnessä.”
Samana vuonna Kelpo Gröndahl voitti sarjansa Suomen mestaruuden – ja kävi kuin kiusaksi voittamassa myös vapaapainissa raskaansarjan mestaruuden. Hän uusi tuplamestaruuden vuosina 1949-50, mutta nyt omassa 87 kg:n sarjassa.
Huhumylly pyörii
Lontoon olympiavuonna 1948 Gröndahl joutui muunkin kuin juhlinnan kohteeksi. Hän oli liittynyt heti sotien jälkeen Suomen Kommunistisen puolueen Reposaaren osastoon. Hänen poliittinen kantansa ei ollut heijastumatta siviilielämässäkään. Hän sai kuulla mitä mielikuvituksellisimpia juttuja itsestään. Kaikki oli kuitenkin vain ilkeämielisten panettelua ja aikoinaan jutut unohtuivat. Nuo pahat puheet kaivelivat kuitenkin hänen mieltään aina silloin tällöin. Välillä kävi mielessä koko painin lopettaminen.
Kelpo Gröndahlin kilpailuvuosina painiin kuului myös mattopaini. Hänen sanottiin olevan yhtä hyvä niin pystypainissa kuin myös vääntäjänä matossa. Sen on moni vastustaja myöntänyt vielä vuosien perästä. Ristivyöheitto oli yksi hänen mieliliikkeitään. Etuna oli myös se, että vuoromatossa hän osasi puolustautua hyvin. Vastustajat eivät tahtoneet saada silloin mitään aikaan. Kun tuota toisten kehumaa voimaakin sitten löytyi, niin kaveria vietiin joskus komeasti junttaheitosta.
Politiikka oli Lontoon kisojen jälkeen – oikeastaan jo ennenkin – tullut liian vahvasti suomalaiseen urheiluun mukaan. Sen sai kokea myös Kelpo Gröndahl. Liittoriitoihin kariutui myös Kelpo Gröndahlin MM-kisamatka vuoden 1950 kisoihin Tukholmaan. Tukholman MM-paineihin hän oli harjoitellut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Hän oli omien sanojensa mukaan silloin elämänsä parhaassa kunnossa. Mutta herrojen tiet ovat arvaamattomat ja niinpä hän sai kuunnella kotonaan Reposaaressa uutisvälähdyksiä Tukholmasta.
Kelpo Gröndahlia ei lohduttanut paljon se, että hän ehti kuitenkin voittaa samana vuonna sarjassaan Suomen mestaruudet molemmissa painimuodoissa. Vuonna 1951 Gröndahl kävi taas ottamassa tuon ”pakollisen” Suomen mestaruuden. Nyt hän tyytyi vain klassiseen painimuotoon.
Järjen suuri voitto
Helsingin olympiamatolla Kelpo Gröndahl osoitti toteen olevansa painimatolla armoitettu taktikko. Hän tiesi, että sarjan 87kg kovimmat kannot kaskessa ovat olympiavoittoa puolustava Ruotsin Karl-Erik Nilsson ja Neuvostoliiton Salva Tsihladze. Sitä ennen olisi annettava ”kyytiä helpommille paloille”.
Luxemburgin Joseph Schummer tiesi mikä on miehiään Kelpo Gröndahl. Reposaaren kalastajasatamatyömies punoi Schummerin väkisin käsiensä syleilyyn ja niin Luxemburgin miestä vietiin syliheitosta selälleen ajassa 3.30
Toisella kierroksella Gröndahlin vastanurkkaukseen käveli Saksan Max Leichter. Saksan poika seisoi urhoollisesti loppuun asti, mutta hävisi suomalaiselle kaikin tuomariäänin. Sitten oli reposaarelaisen käsittelyssä Italian Umberto Silvestri. Hänen pyristely loppui Gröndahlin komeaan ristivyöheittoon kun kello näytti aika 2.18.
Nyt alkoi sitten taistelu kullasta ja kunniasta. Ottelu Lontoon sankaria, Ruotsin Karl-Erik Nilssonia vastaan oli alusta lähtien tasainen. Nyt Kelpo Gröndahl sai kuitenkin maksettua kalavelat, sillä hän voitti ottelun 2- 1! Enää oli vain Neuvostoliiton Tsihladze, joka oli Gröndahlin tapaan vahva kuin härkä. Näytti siltä, että hän on suomalaista vieläkin voimakkaampi käsivoimiltaan. Muutenkin vartalo oli kuin yhtä suurta äärimmilleen jännitettyä lihasta. Loppuottelu oli tasainen, mutta se riitti. Hermoja repivien sekuntien jälkeen ottelun päättymisestä julistettiin voittaja: Kelpo Gröndahl, tuomariäänin 2 – 1!
Kultaketjumme painissa ei katkennut.
Eläköön Kelpo Gröndahl, Suomi ja Reposaari!
Kelpo Gröndahl pakkasi heti ottelun jälkeen kaikessa hiljaisuudessa matkalaukkunsa. Nousi Poriin menevään junaan ja oli kotonaan Reposaaressa jo seuravana päivänä. Hän ei ollut siinä juhlittujen suomalaisten olympiavoittajien ryhmässä, joka oli kutsuttu presidentin linnaan.
Elämä jatkui. Sivutuotteina voidaan olympiavuodelle vielä kirjata molempien painimuotojen Suomen mestaruudet. Uudet haasteet odottivat Kelpo Gröndahlia. Seuraavana vuonna Gröndahl voitti sarjansa Suomen mestaruuden. Hänet valittiin edustajaksemme Italian Napolissa pidettäviin MM-paineihin. Olympiavoittaja Kelpo Gröndahlilta odotettiin paljon. Neuvostoliitosta tuli vastaan uusi mies, virolainen August Englas, joka voitti loppuottelun kaikin tuomariäänin.
Kelpo Gröndahl osallistui vielä v. 1954 – 55 SM-kilpailuihin ja voitti. Uransa aikana hän voitti myös TUL:n mestaruuden kreikkalais-roomalaisessa painissa 12 ja vapaapainissa 4 kertaa. Ensimmäiset v. 1956 olympiakarsinnat olivat Kelpo Gröndahlin pitkän painiuran päätepiste. Hän ei niissä menestynyt. Uusiksi manttelintavoittelijoiksi nousivat nimet Antero Vanhanen ja Veikko Lahti.
Kansanedustajaksi
Vuonna 1954 Gröndahl nimettiin Porin kaupungille satamavalvojaksi. Kerran vielä hän nousi myös julkisuuden valokeilaan. 1962 Kelpo pääsi SKDL:n ehdokkaana kansanedustajaksi. Satamavalvojan tehtävät olivat muiden miesten käsissä aina seuraavat kahdeksan vuotta. Vuonna 1970 Kelpo Gröndahl ei pystynyt uusimaan kansanedustajan valtakirjaansa, vaan jäi ensimmäiseksi varamieheksi.
Lähdeteos: Kultaa Kunniaa Kyyneleitä III,
Suomalainen Olympiakirja 1980
Teksti lyhennetty Pertti Polsan kirjoituksesta
”Kelpo Gröndahl – painin suuri taktikko”
Gröndahlin yksityiskuva: Urheilumme kasvot 4