Öhman Holger

Vaasan Toverit

Henkilötiedot

Syntynyt 28.9.1915 Uudessakaarlepyyssä

Sieltä muutin Pietarsaareen jossa asuin koko nuoruuteeni ajan. Armas Harjula, joka oli painipomo täällä Vaasassa Tovereissa, pyysi minut ja Siikin Aarnen juuri ennen talvisotaa siis -39 tulimaan Vaasaan ja Tovereihin, jossa kootaan painijoukkuetta.

Tulimme elokuussa kummatkin Vaasaan

Vaasan Radiaattorilla oli johtajana silloin Ols niminen insinööri, joka omistikin firman. Hän oli aikoinaan lähtenyt Pietarsaaresta lähtöisin. Oli paininut nuorena poikana Pietarsaaren Voimassa (TUL) ja oli niin innokas painimies, että halusi painin nousevan Vaasassa ja nimenomaan Radiaattorin kautta ja puulaakiporukka. Me olimmekin niin kova porukka, että voitimme ylivoimaisesti nämä puulaakipainit.

Vaasan Tovereiden perustamisesta

Perustajat olivat oikeastaan vain Laine Jaakko Kontturi ja Åkman ja Verner Lehmonen. Åkmanin etunimeä en muista. Nämä kolme miestä tulivat puhumaan PUS:n sellaiselle keskeiselle miehelle kuin Otto Kivistölle. He esittivät, että perustettaisiin yksi voimakas seura Vaasaan. Olivat saaneet tietää Helsingistä, että Kiisto ja Palosaaren Urheiluseura tullaan lakkauttamaan. Kivistö ei lähtenyt mukaan, koska oli niin keskeinen mies PUS:ssa: oli ohjaaja jne. Nämä kolme lupasivat lähteä yrittämään sitä kasaan. Tämä tapahtui pari viikkoa ennen kuin Toverit perustettiin. Tästä se lähti.

Olivat saaneet puolueen kautta sen tiedon ja ilmeisesti se oli vuotanut sisäministeriöstä ja Etsivän keskuspoliisista. Silloin lakkautettiin sitten näiden kahden lisäksi myös Työväen Uimarit.

Ideana oli perustaa vain yksi seura paikkakunnalle, joka vetäisi TUL:sta kiinnostuneita. Oli ikään kuin varatoimenpide.

Alkuun Toverit toimi hieman kituliaasti, vaikka siihen liittyi kiistolaisia ja pussilaisia. Osa meni kyllä porvariseuroihin kun katsoivat Toverit hajoitusseuraksi, vaikka se ei sitä ollutkaan, vaan varatoimenpide. En ollut silloin vielä vaasalainen. Kuulin sen Kimistön Otolta, joka oli rehellinen mies, eikä tällaisia keksinyt omasta päästään.

Oma painiminen

Painin 66 ja 72-sarjoissa. Kun viitsi laihduttaa niin silloin 66:ssa. Painin siihen saakka kun sain sodan aikana kuulan jalkaani vuonna 42. Petroskoissa ilmoitettiin, että siellä on Itä-Karjalan painimestaruuskilpailut. Kysyin kihoiltamme lupaa lähteä. Vanhasta muistista sain pronssia kovassa porukassa. Olisin paininut paremminkin, mutta en ollut päässyt harjoittelemaan ja menin piippuun heti.

Tuomarina

Tuomarihommat aloitin -45. Seuran jäsenten välisessä puhaltelin pilliä ja Arska Rini oli liiton valmentaja ja Suomen paras mattotuomarikin. Siellä Arska sanoi minulle, että minä rupean nyt puhalteleen pilliä. Olin sitten Helsingin olympialaisissa tuomarina ja Melbourneen kalastivat mukaan, mutta en lähtenyt.

Ajattelin, että kun olin piirin sihteerinä, niin ruvetaan puhumaan, että vain paini kiinnostaa sihteeriä. Olin sitten vielä joissakin kilpailuissa ja liittojuhlissa se oli kuin nakutettu, että jouduin tuomariksi.

Rooman olympialaisten aikana ei ollut enää kovin aktiivisesti tuomarihommissa. Silloin tuli myös liiton hajaannus ja senkin takia siitä ei tullut mitään. Painiliitto ei halunnut yhteistoimintaa. Se halusi murjoa TUL:n niin, että se katkaisi yhteistoiminnan joka alalla. Siihen saakka yhteistoiminta oli ollut melko hyvää, mutta se loppui siihen. Painiliitto kiristi sillä että liittyisi porvariseuraan, muuten ei pääse Roomaan. Ne soi joitakin mukaan, mutta oli myös kovia miehiä, jotka eivät lähtenyt kuten Mäen Olli, joka olisi ollut varma kultamitalimies. Kokkolasta lähti pari muuta.

Jos tätä sekaannusta ei olisi ollut olisin saattanut olla tuomarina. Melbourneen teki oikeastaan mielikin mennä mukaan.

TUK

Demaripuolueen hajannus lähti TUL:n sisältä. TUK perustettiin ennen kuin puolue räjähti. Vaasan piirissä TUK- porukka oli melko heikko. Seuroja oli kolme: Kokkolan Jymy ja Vaasan Kiisto ja Seinäjoen Sisu. Muut olivat nimellisiä seuroja. Eikä minulla ollut näiden kolmen seurana kanssa koskaan huonot välit. Kokkolan Jymykin kutsui minua kahvikekkereihinsä, vaikka olivat jo eronneet. Edessäpäin olivat ainakin reiluja.

Piirisihteerinä

Sodan jälkeen Radiaattorille ja sen jälkeen Valtiolliseen poliisiin (Valpo) ja jäin pois kun se lakkautettiin –48. Radiaattorilla putkihommissa 48-51 eli Suomen Pankkia tekemässä. Sitten tuli lakko. Olin piirin puheenjohtaja. Porukka määräsi, että minun pitää panna asiat kuntoon, kun ne olivat jääneet edelliseltä hieman rempalleen. Kulmalan veikolta meni kaikki vähän myttyyn kun jäi ryyppy päälle ja Kotilasta sen tapas varmimmin. Tilinpäätöksiä ei tullut mitään. Pärjäs ihmisten kanssa erittäin hyvin ja touhukas, mutta viinan kanssa ei osannut. Hyvä sosiaalityöntekijä.
Ajauduin tai piiritoimikuntaoikeastaan määräsi minut piirisihteeriksi. Oli pantava asiat kuntoon. Paikka pantiin kyllä auki.
Ensin toimisto oli minulla kotona ja kokoukset pidettiin Työväentalolla (nk. Teatteritalo) yläkerrassa.

Vaasan Toverit oli piirin voimakkaimpia seuroja. Joka urheilulaji oli ohjelmassa. Reipasta toimintaa. Heikki Alapoti, joka kuoli keuhkoreumatismiin, oli hyvä seuratoimitsija. Joka päivä piti yhteyttä. Jos en minä sille soittanut, niin se soitti minulle. Kaikki eivät siitä pitäneet, koska sekin rupes pelaamaan jonkin verran viinan kanssa, mutta hän hoiti asiat.

Paras laji oli paini niihin aikoihin, kun minä sinne tulin. Niin oli kauan aikaa. Se oli Suomen voimakkain painiseura. Lapuan Virkiän kanssa, kun otettiin yhteen, niin tulos oli tasapeli. Yleisurheilu ja uinti olivat myös voimakkaasti mukana. Nyrkkeilykin oli alkuun, mutta sitten perustettiin oma erikoisseura. Se perustettiin kaikessa sovussa.

Olin jonkin aikaa myös poikien painivalmentaja. Yhteistoiminta oli sellaista, että, kun minä tarvitsin apua, ne teki, ja, kun ne tarvitsi apua, minä tein. Paperisotaa oli kovasti. Ja seuroillekin minä tein niitä. Alapoti oli Tovereiden kynämies.

Jäin pois, kun täytin 60 vuotta eli 75. Se oli samanlaista junnaamista kaikki liki 25 vuotta. Ykspihlajan Reima, joka oli voimakas seura; yhtäkkiä niillä lopahti homma. Oli valittu vääriä miehiä johtoon. Sieltä ilmoitettiin minulle, että tule nyt nopeasti sinne. Pidettiin vanhojen reimalaisten kanssa palaveri ja etsittiin yhdessä muutama verojuhta, jotka sitten nostivatkin toiminnan pian uuteen uskoon. Tällaista kohtaa ei Tovereilla ollut koskaan, että olisi hiipunut kuoleman partaalle. Joku laji on toki voinut hiipua kuten paini tänään.

Samoin uinti oli oikein voimakasta välillä. Märsylän Aake oli hyvä vetäjä. Hänen tyttärensä kävi uimassa hänen kanssaan ja siitä keksittiin ehdottaa Aakea valmentajaksi. Nosti Tovereiden uinnin yhdeksi maan parhaaksi TUL:n seuroista. Nousut ja laskut kuuluvat toisaalta urheiluseuran toimintaan. Se on erilaista kuin muissa yhdistyksissä. Siinä on kyllä piirin miehen oltava terävänä ja äkkiä paikalla kun laskua tulee.

Päivät toimistossa ja illat kokouksissa eri puolilla lääniä. Aina auton nokka jonnekin päin. Pyhäaikana sama meno. Kukaan ei ollut kiinnostunut siitä, miten pitkää päivää tehtiin. Meillä on kokous silloin ja silloin – tule paikalle. Kukaan ei kysynyt, miten kiinni oli ollut. Väsymys painoi monta kertaa päälle. Tuli putkihommia vain. En saanut heitä lähtemään. Jurvasta olisin saanut Jarmo Kosken, mutta hänet saatiinkin sitten poliittiselle puolelle. Nyt mies on Liikeliitossa. Toinen oli Jussi Paavola Lapualta. Tämä tapahtui 60-luvun loppupuolella.

TUK

Kun Kiisto perustettiin uudelleen, ilmeni, että niillä on oma linja. Ei niiden kanssa riidelty niinkään, mutta näki kuitenkin, että saivat ohjeita jostain. Riitaa ei tullut. Kiistoa ei meinattu huolia piirin jäseneksikään, kun haistettiin, että oli jotain muutakin kuin urheiluseuraa. Piirisihteeri joutui puoltamaan kahta eri linjaa. Näin, että siellä oli urheilua, mutta osa kieltäytyi ottamasta sitä mukaan. Joutui olemaan selvitysmiehenä näiden välillä. Väittivät että hajoittaa Tovereita ja vaasalaista työläisurheilua. Pitivät hajoitusseurana.

Urheilullisesti Toverit oli niskanpäällä, mutta hyvä seura Kiistostakin tuli. Piirikokouksessa valittiin tietty määrä demareita ja kansandemokraatteja. Nimiä esitettäessä TUK:laiset saattoivat sanoa jostain minun demarina esittelemää, että ei tuo ole demari, se on skogilainen tai onko se yhtään mitään. Monimutkaista laskea näitä kiintiöitä, kun SKDL:nkin porukassa oli enemmistö ja vähemmistö. Siinä sai piirisihteeri viikko tolkulla miettiä, miten saada lista kestää kaikki paineet. Kun Pekka Martin tuli liiton puheenjohtajaksi, niin hän teetti liittotoimikunnassa ja sittemmin liittokokouksessakin päätöksen ja sääntöihinkin, että piiritoimikunta valitaan jäsenistön voimasuhteiden mukaan.

Piirisihteeri joutui punnitsemaan, mitä missäkin oli. Otti seuroista selvää.
Kun antoi leiman jollekin seuralle, sai usein itse leiman. Mitään herkkupuuhaa se ei ollut. Oikein huonoihin kirjoihin en joutunut kun puhuin kaverina niin paljon ihmisten kanssa. Vaikeaa se oli. Urheiluhomma olisi mennyt, mutta poliittinen homma oli vaikeata.
Poliittiseen karsinaan ei minua saatu. En voinut näyttää väriä kovin tarkkaan, koska sitten olisi ollut vaikeaa seurojen kanssa.

Selinin Sakari tuli piirikokoukseen liittotoimikunnan edustajana. Hän sanoi kun istuttiin edellisenä iltana hänen hotellihuoneessaan. Reinokin oli siellä. Sakari sanoi että nyt valitaan sellainen piiritoimikunta, josta vähemmistöläiset pullautetaan kokonaan pois ja demareistakin valitaan. Sanoin, että noin yksiviivaisesti se ei käy. Saatte hoitaa homman itse.

Uhkasin erota piirisihteerin hommasta. Vetosin paikallisiin sopimuksiin. Jankattiin ja jankattiin. Reino sanoi sitten, että kyllä Holger hoitaa. Kokous oli Himangalla. Kerroin voimasuhteet kokouksesta ja selvitin, miten olin jakanut paikat. Mietittyään jonkin aikaa, Selin antoi periksi. Kysyi vain, että mitä hän sanoo Sjömanin Ossille. Kehotin kertomaan, miten olin perustellut. Yksin emme voi piiri pyörittää. Heikko piiri, joka kuolee, ja lapualaiset häärää sen jälkeen Pohjanmaalla yksinään. Ossi oli kuulemma sanonut, että minun kanssani oli vaikea päästä sopimukseen. Olin ottanut hänen kanssaan ennenkin yhteen. Se oli kova junttamies. Ossi soitti parin viikon päästä muissa asioissa ja totesi samalla, että piirikokous oli mennyt minun nuottieni mukaan.

Sanoin, että en näissä asioissa anna periksi. Tämä on vaikea piiri hoitaa.
TUK:lla oli oma piiri ja työntekijäkin jonkin aikaa. Mutta se ottanut minuun yhteyttä. Enkä minä siihen. Aika heikkoa se toiminta oli. Vaasan Kiisto oli niistä voimakkain. Kokkolan Jymy oli toinen, mutta sekin putos kun ne nyrkkeilijät lähtivät sieltä pois. Jäin lähinnä naisvoimisteluseuraksi. Perustimme sinne Kokkolan Työväenurheilijat. Seinäjoella oli sama juttu. Seinäjoen Työväen Urheilijat. Olin sitä perustamassa. Se lähti heti railakkaasti liikkeelle. Paikalla oli toista sataa ihmistä perustamiskokouksessa. Haapalan Kalevi oli minulla kaverina siellä. Kalevi oli silloin piiritoimikunnan aktiiveja ja Kansan Äänen toimittaja. Tuskalaisiksi sanottiin näitä TUK:n porukoita.
Valtsu Snell oli puolueessa meidän urheiluvetäjä. Se oli sovitteleva mies. Muuttui kovin erilaiseksi kun hän jäi pois. Oli entinen tamperelainen voimistelija.

Vaikeinta aikaa tuskalaisten kanssa oli 60-luvun alku. Heidän piirinsä puheenjohtaja oli sitten Antti maaherran paikan kun hoiti tämän homman. Oli reilu kaveri.
Vaasan Toverit leimautui kyllä tässä kisassa. Tuskalaisissa ei koskaan tietääkseni ollut yhtään kansandemokraattisesti ajattelevaa.
Pohjoiden Antti teki kovan työn puhumalla omilleen, että tulevat rehdisti mukaan myöntäen virheensä. Oli siellä joitain jotka soittelivat suutaan, mutta se laantui pian. Piirikokouksessa oli juuri sen takia oltava tarkkana että voimasuhteet tulee oikein, eikä sanomisen sijaa jää. Juhani Raudasoja oli yksi suunsoittajista.

Seinäjoen TUK-vetäjä Pentti Tenkula oli hyvin sopuisa ja kaikesta päästiin yhteisymmärrykseen. Oli näitä suunsoittajia meidänkin puolella. Eivät malttaneet pitää suutaan kiinni. Kun TUL:n piiri oli välillä lakkautettuna ennen sotia, toimi Tovereiden johtokuntapiirin päättävänä elimenä. Piirin asiamiehenä oli Laine Kontturi. Mutta isommat asiat käsiteltiin Tovereiden johtokunnassa. Se oli tavallaan kuin piiritoimikunta. Yhdet liittovaalitkin se hoiti. Oli myös Tovereiden johtokunnassa silloin 30-luvun alkupuolella.