TUL:n eturivin painituomarit

Huippupainijoiden ohella TUL:lla oli useita erinomaisia painituomareita. TUL:n ykkösluokan painituomareihin kuului jyväskyläläinen Pertti Puttonen, joka toimi SM-kisojen lisäksi tuomaritehtävissä myös PM- ja EM-kisoissa. Puttonen myös koulutti TUL:n tuomareita. Toinen merkittävä keskisuomalainen painituomari, toisen luokan kansainvälinen tuomari, oli Jyväskylän Työväen Painiseuran Kauko Jaatinen, jonka painiura TUL:ssa ulottuu 1950-luvun menestykseen saakka. Hänkin toimi tuomarikouluttajana. Kolmas jyväskyläläinen painituomari oli Yrjö Mäkinen, joka vihelsi mm. Suomen mestaruuskisoissa ja junioreiden PM-kisoissa.

Pentti Aho Helsingistä vihelsi Mäkisen tavoin SM-kisoissa. Kuusankoskelainen Seppo Järvisalo Voikkaan Viestistä sai samaten paljon vastuuta painikisoissa kansainvälisenä painituomarina, joka monen muun tuomarin tavoin oli myös itse paininut.  Seuratoveri Esko Merelä toimi kansallisena erotuomarina 1960-luvulta lähtien. Kansainvälisen statuksen hän sai 1977. Kemin Reima Törmälä toimi aktiivisesti painituomarina vuosina 1977-1997. Tainionkosken Soini Meskanen on laajasti tunnettu painimies, joka kunnostautui myös painituomarina. Outokumpulaislähtöinen TUL:n painin jaostosihteerin tehtävääkin hoitanut Raine Kokko toimi edellisten tavoin SM-kisoissa painituomarina. Turengin Sarastuksen Taito Tuomi oli toiminut painituomarina vuodesta 1963 alkaen. Kansainvälisen tuomarin luokituksen hän sai 1979.[52]

Läpi koko 1980-luvun TUL:n ja Painiliiton välillä käytiin SM-paineihin liittyen kiistaa erotuomarivalinnoista ja heidän toiminnastaan kisaviikonlopun aikana. TUL:n painijaosto esitti SPL:lle, että vuoden 1982 SM-paineihin valittaisiin tuomarit osallistuvien seurojen ulkopuolelta.[53]

Painituomareiden vähyys oli TUL:n painin sääntövaliokunnan yksi suuremmista huolenaiheista 1982. Tämä ongelma tuli selvästi esiin TUL:n mestaruuspaineissa Muhoksella, jossa paikalla oli huomattavan vähän tuomaristoa. Se oli aiheuttanut "erinäisiä tunnepurkauksia". Tuomarikoulutusta piti tehostaa. Seuroilta vaadittiin aktiivisuutta velvoittaa painijoitaan osallistumaan koulutukseen.[54]

TUL:n painijaoston sääntövaliokunnan puheenjohtaja Kauko Jaatinen arvioi 1984 liittonsa painituomareiden tason hyväksi. Videotekniikan käyttöönotto oli suurena apuna tuomareiden koulutuksessa. Yhdeksi ongelmaksi hän nosti ottelujärjestäjien kouluttamisen, koska siitä innostuneita henkilöitä ei ole ollut riittävästi.[55]

Vuonna 1989 FILA luokitukseen yltäneitä tuomareita TUL:lla oli seitsemän: Reima Törmälä, Taito Tuomi ja Yrjö Mäkinen ykkösluokassa, Koskelankylän Riennon Jorma Luokkanen ja Soini Meskanen kakkos- sekä Vaajakosken Kuohun Seppo Kuikka ja Kotkan Voima-Veikkojen Jorma Syrjänen kolmosluokassa.[56]

Jatkuvuus oli yhtenä murheena. 1980-luvun lopulla TUL:ssa oltiin huolestuneita liiton painituomareiden korkeasta keski-iästä. Uusia, nuorempia tuomareita kaivattiin kipeästi. Erityisesti aktiivipainijoita toivottiin lisää tuomaritehtäviin. Painikoulutuksessa yksi aktiivisin oli Vaasa. Voimailijat tekivät tältä osinkin hyvää työtä. Sen sijaan Keski-Suomen painiseurat saivat risuja passiivisuudestaan.[57]

TUL:n painituomareiden ykkösringin taso oli korkealla. Vain harvoin omissa mestaruuskilpailuissa löytyi heidän toiminnastaan huomautettavaa. Yleensä TUL:n painituomareiden kehuttiin toimineen hyvin ja asiallisesti. Poikkeuksellisesti TUL:n poikien joukkuemestaruuspaineissa kilpailujen valvoja Taito Tuomi hieman kritisoi tuomareiden käytöstä: "Joukkuekilpailuissa näkyy olevan huono käytäntö se, että tuomarit ovat liikaa mukana kannustamassa omia joukkueitaan, ei korrektia, kuitenkin pelin henki oli rakentava."[58]

Suurin ongelma jaostopäällikkö Kaimo Koposen mukaan oli kuitenkin 1990-luvun alussa painituomareiden vähyys ja yleinen passiivisuus.[59] Samaan kiinnitti huomiota Soini Meskanen, joka oli huolissaan tuomareiden vähyydestä Vaasan kisoissa. Hän totesi Painiliiton paineissa tuomareita olevan riittävästi.[60]